Liian kiire elää?

Tämä blogini on nyt ollut "starttaamassa" jo yli kuukauden. Olen jo monta kertaa ollut aikeissa kirjoittaa, mutta jotenkin olo on niin "levoton" (tai millä sanalla tätä tilaa kuvaisi) ja tuntuu, että saan aikaiseksi vain levotonta tekstiä, joka hyppii aiheesta toiseen samalla lailla kuin itsekin teen. Välillä on päiviä, jolloin on niin kiire saada kaikki rästissä olevat asiat tehtyä, että lopputuloksena sitä suunnilleen pyörii ympyrää itsensä ympäri ja illalla huomaa, että kaikki asiat ja projektit ovat edelleen samassa pisteessä kuin aamulla...

Miksi kaikki sitten pitäisi saada tehtyä samana päivänä? Kuka minut siihen pakottaa? Mies? Vanhemmat? Lapset? Appivanhemmat? Asiakkaat? - Kyllähän se olen loppujen lopuksi ihan minä itse. Itse olen tehnyt elämästäni niin kiireistä, että en enää ehdi sitä elämään.

On ollut tilanteita, että mies, vanhemmat tai joku muu on kommentoinut jostakin tekemättömästä kotityöstä tms. Näin ei ole tarvinnut käydä kovin montaa kertaa, kun olen alkanut kääntämään kaikki kotitöihin liittyvät ko. henkilöiden (ja joskus muidenkin) kommentit aina negatiivisiksi itseäni kohtaan ja ruvennut ajattelemaan olevani huono vaimo ja äiti, kun en tiskaa kaikkia tiskejä sitä mukaa, kun niitä tulee tai pese kaikkia pyykkejä heti. Välttämättä näiden henkilöiden ei tarvitse kuin ilmestyä paikalle ja ehkä vilkaista päivän tiskeihin tai pyykkikoriin päin ja heti tunnen syyllisyyttä tekemättömistä kotitöistä.

Usein on käynyt niin, että jo illalla päätän, että aamupäivällä teen ne ja ne asiat, kun tytöt ovat päiväkodissa ja koulussa. Sitten aamulla avaan tietokoneen ja aloitan tekemään mainoksia, mahdollisesti päivittämään joitakin netissä olevia ilmoituksiani, lähettelemään sähköposteja yms. Kuitenkin koko ajan mielessä pyörivät kaikki muutkin asiat, jotka vielä on tekemättä. Lopputulos on se, että en pysty kerta kaikkiaan keskittymään mihinkään ja kaikki on alkutekijöissään, kun tytöt tulevat kotiin.

Mitä tällainen jatkuva kiire sitten vaikuttaa omaan hyvinvointiin... Minut se ainakin tekee hyvin kiukkuiseksi. Kun en saavuta niitä itselleni asetettuja tavoitteita useammankaan päivän aikana, puran sitä kaikkiin ihmisiin ympärilläni, valitettavasti myös lapsiin. Epärealistiset tavoitteet eivät siis pelkästään vaikuta omaan hyvinvointiini, vaan kaikkien ympärilläni olevien, joskus naapurienkin ja jopa nettituttujen...

En tiedä, osasinko saada ymmärrettäviksi sanoiksi sen, mitä halusin sanoa. En tällä kirjoituksellani tarkoita väittää sitä, että kaikki tekisivät elämästään samalla tavalla kiireistä ja vaatisivat itseltään liikaa. Usein vaan olen kuullut tuolla jossain "turuilla ja toreilla" kommentteja siitä, miten kiireistä tämä nykyelämä on. Mikä sitten mahtaa olla se syvin syy tähän nykyajan kiireeseen? Onko se työpaikan pomo tai ehkä työkaverit? Onko se aviopuoliso vai lapset, joita vielä kaiken kiireen keskellä on kuljetettava harrastuksiin? Tai ehkä kiireestä voisi syyttää vaikka Suomen päättäjiä? - Vai onko se kaikkein suurin kiireen aiheuttaja kuitenkin juuri siinä lukemassa tätä tekstiä???