Unesta ja vähän muustakin...

Se eilisiltainen päätökseni nukkumaanmenemisestä ajoissa melkein piti - taisin tällä kertaa käydä nukkumaan joskus puolen yön paikkeilla enkä nukahtanut sohvalle, vaikka vielä kirjoittamisen jälkeen vähän TV:tä vilkaisinkin :-)

Uni on yksi niistä asioista, joista näissä blogikirjoituksissa haluaisin myös joskus kirjoittaa. Tämän viikon Akuutissa taisi olla puhetta unettomuudesta ja sen vaikutuksista ihmiseen, mutta en ole vielä ehtinyt (tai uskaltanut?) katsoa ko. ohjelmaa, vaikka se onkin digiboxin levylle nauhotettu. Viime aikoina olen alkanut enemmän ja enemmän miettiä, että mitähän vaurioita olen itselleni aiheuttanut tällä jo suht pitkään jatkuneella huonolla nukkumisellani... Epäilemättä unirytmin sekoamisella on varmasti osansa viime aikojen levottomuuteeni ja keskittymiskyvyn puutteeseeni. Toisaalta siitä, että mietin mitä vaurioita olen itselleni aiheuttanut, ei myöskään ole mitään hyötyä yleiseen hyvinvointiini - päinvastoin - se vaan stressaa lisää ja aiheuttaa uusia ongelmia. Paljon parempi olisi jättää jatkossa ne TV-ohjelmat katsomatta öisin ja kirjoittaa aina blogikirjoitukset ja suunnitella tarhan/koulun myyjäisten käsityöt yms. päiväsaikaan ja käydä joka ilta viimeistään vaikka yhdentoista aikaan nukkumaan. Tämä on taas yksi niistä asioista, joissa kyllä osaan neuvoa toisia, mutta kuka vahtisi, että myös itse toimin toisille antamieni ohjeiden mukaan..

Uusia ajatuksia erilaisista blogikirjoitusten aiheista pyörii päässä aika lailla. Nyt ne pitäisi vaan saada jonkinlaiseen järjestykseen siellä päässä, että asiat saisi vielä jotenkin ymmärrettävästi sieltä uloskin. Unen lisäksi rasvat kiinnostavat minua edelleen. Tarkoitus on alkaa etsimään erilaisia rasvoihin ja niiden vaikutuksiin liittyviä tutkimuksia ja kerätä niitä tänne blogiin. Vastaavan kokoelman voisi tehdä myös monesta muusta asiasta, kuten karkeista ja erityisesti niissä käytettävistä väri- ja lisäaineista, maitotuotteista, viljoista, säilöntä- ja muista elintarvikkeisiin lisättävistä aineista yms.

Mutta jotta jaksan jatkossakin näitä kirjoituksia kirjoittaa ja näihin tietoa kerätä, on nyt lopetettava ja keskityttävä seuraavaksi yhteen tärkeistä hyvinvointiin vaikuttavista asioista, nimittäin ruoanlaittoon ja syömiseen. Keittiössä odottaa pakkasesta sulatettuna n. 800g kalkkunan jauhelihaa, n. 400g kananpojan jauhelihaa ja määrä x hirven jauhelihaa, joista olisi tarkoitus vääntää pihvejä ja lihapullia (nälkä tuli nyt jo, nam :-) ).

Rauhatonta sähläilyä...

Lueskelin tässä juuri erästä aiempaa kirjoitustani, jonka olin otsikoinut "Liian kiire elää?" Nyt on sitten ilmeisesti taas ollut liian kiire elää, kun en ole blogiakaan ehtinyt kirjoittaa, vaikka kovasti haluaisinkin tätä säännöllisesti päivittää. Laadin pitkiä listoja siitä, mitä kaikkea teen seuraavana päivänä ja suurin osa - joskus jopa kaikki - jää kuitenkin tekemättä...

Oloni on varsin rauhaton koko ajan. Aloitan suunnittelemaan käsitöitä steinerkoulun ja steinerpäiväkotien yhteisiin myyjäisiin. En oikeastaan saa mitään aikaiseksi, kun jo siirryn seuraavaan asiaan, vaikkapa lukemaan Anatomian ja fysiologian tenttiin. Siihenkään en kuitenkaan pysty keskittymään ja kohta huomaankin tekeväni mainoksia toiminimeni palveluista jaettavaksi kauppoihin ja postilaatikoihin. Sitäkään en kuitenkaan saa tehtyä loppuun saakka, kun jo taas vaihtuu tehtävä asia eikä mistään tunnu tulevan oikein valmista.

Mistä tämä kaikki sitten oikein johtuu.. Ainakaan oloani ei varmasti ole viime aikoina rauhoittanut lähes jatkuva makean mässääminen. Muutenkin ruokavalioni on ollut koko lailla sekaisin, kun en välttämättä muista aamupäivisin syödä enkä edes juodakaan mitään. Olisi varmasti aiheellista kirjoittaa pikku hiljaa se rasvoja käsittelevä blogikirjoitus valmiiksi - ehkäpä siitä olisi hyötyä omassa ruokavaliossakin.

Ruokavalio ei ole ainoa asia, joka elämässäni on sekaisin tällä hetkellä. Iltaisin nukahdan usein sohvalle, kun muka katson televisiota ja herään siitä sitten puolen yön paikkeilla tai vähän sen jälkeen. Sitten ei nukuta ja alan katsoa uudelleen nauhoitettua ohjelmaa, jonka muka katsoin jo, mutta josta huomaan nähneeni vain n. 5 minuuttia alusta. Joskus tulee mentyä yöllä tietokoneelle, kun ei nukuta ja sitten huomaan joskus aamuyöllä, että on paras mennä nukkumaan, jos haluan yleensä nukkua yhtään ennen kuin on herättävä herättämään tyttöjä.

Olen useammastakin lähteestä kuullut/lukenut siitä, että mm. maitotuotteet tukkivat ilmisen pernan ja aiheuttavat muutenkin limaa elimistöön. Muita limaa aiheuttavia ruokia ovat mm. kaurapuuro ja pasta. Lisäksi on monia ruoka-aineita, jotka lisäävät elimistön kosteutta ja aiheuttavat sen myötä sairauksia. Sekä elimistön limoittuminen että kosteutta lisäävät ruoka-aineet ja siitä aiheutuvat vaivat tulevat olemaan vielä joskus blogikirjoitukseni aiheena varmasti. Sen verran olen nyt alkanut aiheeseen perehtyä, että olen yrittänyt jättää meidän perheen ruokavaliosta mm. pastan vähemmälle ja alkanut lisätä ruokavalioomme hirssiä. Hirssin pitäisi ainakin vahvistaa mahalaukkua ja auttaa elimistöä pääsemään eroon limasta. Tästäkin asiasta aion vielä etsiä faktatietoa netistä ja kirjoista.

Kaiken viimeaikaisen rauhattoman sähläilyni keskellä olen välillä huomannut olevani todella vihainen. En edes oikein osaa sanoa miksi ja mille olen vihainen. Jostain syystä vain esim. isäni jotkut tekemiset, sanomiset sekä myös tekemättä jättämiset aiheuttavat minussa vihaa. Vasta nyt ihan viime aikoina olen alkanut tajuamaan, että tunnen vihaa. Aiemmin se tunne oli jotenkin epämääräinen enkä oikein osannut sanoa mistä se johtui ja mitä se oli. Jo kesällä tai varmaan jo viime talvena huomasin joskus, että isäni ja joskus myös muiden - jopa tytärtemme - sanomiset ovat saaneet aikaan sen, että minun täytyy ensin sanoa aina vastaan joka asiaan. Tuli ihan mieleen, että olen kuin uhmaikäinen 3-vuotias. Tästä pääsenkin taas lempiaiheeseeni eli MVT:hen (Moderniin VyöhykeTerapiaan). Lasken aina asiakkaideni EKI:n eli elinkaari-iän, koska kehon tunnemuistiin jää monia asioita elämänvarrelta ja varsinkin 18 ensimmäisen elinvuoden ajalta. Mikä sitten on oma EKIni nyt? No, "täytin" juuri lokakuussa 4v eli olen siis ollut viimeisen vuoden suunnilleen uhmaikäinen 3-vuotias.. Miten tämä kaikki nyt sitten liittyy vihantunteisiini? MVT:ssä ja PVT:ssä (Psykologinen VyöhykeTerapia) puhutaan perustunteista, joita ovat pelko, viha, syyllisyys ja häpeä. Jos näitä tunteita ei halua kohdata ja prosessoida, aiheutuu siitä ns. antitunteita; pelon kieltäjästä voi tulla arka tai uhkarohkea, vihansa kieltäjästä kiltti tai katkera (olen muuten aina ollut vanhempieni silmissä "kiltti kympin tyttö"), syyllisyyden kieltäjästä syyllistyjä tai syyttäjä ja häpeän kieltäjästä enkeli tai häpeämätön. Miksi tämä viha on sitten noussut pinnalle juuri nyt? Varmaan osittain siksi, että MVT-opintojeni loppuvaiheen aikana olen tavallaan joutunut työstämään omia tunteitani. Mutta suuri syy on kuitenkin se, että olen nyt siis täyttänyt juuri 4v. Ensimmäiset muistot n. 3-4 vuoden iästä ovat lähinnä äitini uhkailuja, että kun isä tulee kotiin, hän antaa tukkapöllyn, kun olin ollut tuhma. Minulla on myös joitakin epämääräisiä muistoja siitä, kun isä todella kotiin tultuaan tukisti.. Tästä tuli mieleeni viimesyksyinen MVT-kurssi. Aiemmilla kursseilla olin aina itkenyt jonkun läheiseni kuolemaa (kurssit laittavat yleensä tunteet liikkeelle hyvinkin vahvasti), mutta vuosi sitten itkinkin sitä tunnetta, kun minua tukistettiin. Vasta kurssin jälkeen musitin, että EKIni oli juuri vaihtunut kolmeen. Sen jälkeen minulle on tullut joitakin epämääräisiä "muistoja" siitä, kun olin n. 3-vuotias. Kaikkein päällimmäisenä kummittelee aina se, miten isä tukisti ja myös se, miten koskaan ei saanut itkeä, vaikka olisi ollut miten paha olo tahansa.

Nyt minusta tuntuu, että tämä kirjoitus meinaa alkaa olemaan myös rauhatonta sähläilyä. Tänään aion kerrankin käydä nukkumaan ajoissa, että saan jatkossa mm. päivitettyä tätä blogia useammin. Monta kertaa olen päättänyt, että tänään kirjoitan, mutta mitään en kuitenkaan ole saanut aikaiseksi. Mutta nyt siihen tulee muutos!