Unesta ja vähän muustakin...

Se eilisiltainen päätökseni nukkumaanmenemisestä ajoissa melkein piti - taisin tällä kertaa käydä nukkumaan joskus puolen yön paikkeilla enkä nukahtanut sohvalle, vaikka vielä kirjoittamisen jälkeen vähän TV:tä vilkaisinkin :-)

Uni on yksi niistä asioista, joista näissä blogikirjoituksissa haluaisin myös joskus kirjoittaa. Tämän viikon Akuutissa taisi olla puhetta unettomuudesta ja sen vaikutuksista ihmiseen, mutta en ole vielä ehtinyt (tai uskaltanut?) katsoa ko. ohjelmaa, vaikka se onkin digiboxin levylle nauhotettu. Viime aikoina olen alkanut enemmän ja enemmän miettiä, että mitähän vaurioita olen itselleni aiheuttanut tällä jo suht pitkään jatkuneella huonolla nukkumisellani... Epäilemättä unirytmin sekoamisella on varmasti osansa viime aikojen levottomuuteeni ja keskittymiskyvyn puutteeseeni. Toisaalta siitä, että mietin mitä vaurioita olen itselleni aiheuttanut, ei myöskään ole mitään hyötyä yleiseen hyvinvointiini - päinvastoin - se vaan stressaa lisää ja aiheuttaa uusia ongelmia. Paljon parempi olisi jättää jatkossa ne TV-ohjelmat katsomatta öisin ja kirjoittaa aina blogikirjoitukset ja suunnitella tarhan/koulun myyjäisten käsityöt yms. päiväsaikaan ja käydä joka ilta viimeistään vaikka yhdentoista aikaan nukkumaan. Tämä on taas yksi niistä asioista, joissa kyllä osaan neuvoa toisia, mutta kuka vahtisi, että myös itse toimin toisille antamieni ohjeiden mukaan..

Uusia ajatuksia erilaisista blogikirjoitusten aiheista pyörii päässä aika lailla. Nyt ne pitäisi vaan saada jonkinlaiseen järjestykseen siellä päässä, että asiat saisi vielä jotenkin ymmärrettävästi sieltä uloskin. Unen lisäksi rasvat kiinnostavat minua edelleen. Tarkoitus on alkaa etsimään erilaisia rasvoihin ja niiden vaikutuksiin liittyviä tutkimuksia ja kerätä niitä tänne blogiin. Vastaavan kokoelman voisi tehdä myös monesta muusta asiasta, kuten karkeista ja erityisesti niissä käytettävistä väri- ja lisäaineista, maitotuotteista, viljoista, säilöntä- ja muista elintarvikkeisiin lisättävistä aineista yms.

Mutta jotta jaksan jatkossakin näitä kirjoituksia kirjoittaa ja näihin tietoa kerätä, on nyt lopetettava ja keskityttävä seuraavaksi yhteen tärkeistä hyvinvointiin vaikuttavista asioista, nimittäin ruoanlaittoon ja syömiseen. Keittiössä odottaa pakkasesta sulatettuna n. 800g kalkkunan jauhelihaa, n. 400g kananpojan jauhelihaa ja määrä x hirven jauhelihaa, joista olisi tarkoitus vääntää pihvejä ja lihapullia (nälkä tuli nyt jo, nam :-) ).

Rauhatonta sähläilyä...

Lueskelin tässä juuri erästä aiempaa kirjoitustani, jonka olin otsikoinut "Liian kiire elää?" Nyt on sitten ilmeisesti taas ollut liian kiire elää, kun en ole blogiakaan ehtinyt kirjoittaa, vaikka kovasti haluaisinkin tätä säännöllisesti päivittää. Laadin pitkiä listoja siitä, mitä kaikkea teen seuraavana päivänä ja suurin osa - joskus jopa kaikki - jää kuitenkin tekemättä...

Oloni on varsin rauhaton koko ajan. Aloitan suunnittelemaan käsitöitä steinerkoulun ja steinerpäiväkotien yhteisiin myyjäisiin. En oikeastaan saa mitään aikaiseksi, kun jo siirryn seuraavaan asiaan, vaikkapa lukemaan Anatomian ja fysiologian tenttiin. Siihenkään en kuitenkaan pysty keskittymään ja kohta huomaankin tekeväni mainoksia toiminimeni palveluista jaettavaksi kauppoihin ja postilaatikoihin. Sitäkään en kuitenkaan saa tehtyä loppuun saakka, kun jo taas vaihtuu tehtävä asia eikä mistään tunnu tulevan oikein valmista.

Mistä tämä kaikki sitten oikein johtuu.. Ainakaan oloani ei varmasti ole viime aikoina rauhoittanut lähes jatkuva makean mässääminen. Muutenkin ruokavalioni on ollut koko lailla sekaisin, kun en välttämättä muista aamupäivisin syödä enkä edes juodakaan mitään. Olisi varmasti aiheellista kirjoittaa pikku hiljaa se rasvoja käsittelevä blogikirjoitus valmiiksi - ehkäpä siitä olisi hyötyä omassa ruokavaliossakin.

Ruokavalio ei ole ainoa asia, joka elämässäni on sekaisin tällä hetkellä. Iltaisin nukahdan usein sohvalle, kun muka katson televisiota ja herään siitä sitten puolen yön paikkeilla tai vähän sen jälkeen. Sitten ei nukuta ja alan katsoa uudelleen nauhoitettua ohjelmaa, jonka muka katsoin jo, mutta josta huomaan nähneeni vain n. 5 minuuttia alusta. Joskus tulee mentyä yöllä tietokoneelle, kun ei nukuta ja sitten huomaan joskus aamuyöllä, että on paras mennä nukkumaan, jos haluan yleensä nukkua yhtään ennen kuin on herättävä herättämään tyttöjä.

Olen useammastakin lähteestä kuullut/lukenut siitä, että mm. maitotuotteet tukkivat ilmisen pernan ja aiheuttavat muutenkin limaa elimistöön. Muita limaa aiheuttavia ruokia ovat mm. kaurapuuro ja pasta. Lisäksi on monia ruoka-aineita, jotka lisäävät elimistön kosteutta ja aiheuttavat sen myötä sairauksia. Sekä elimistön limoittuminen että kosteutta lisäävät ruoka-aineet ja siitä aiheutuvat vaivat tulevat olemaan vielä joskus blogikirjoitukseni aiheena varmasti. Sen verran olen nyt alkanut aiheeseen perehtyä, että olen yrittänyt jättää meidän perheen ruokavaliosta mm. pastan vähemmälle ja alkanut lisätä ruokavalioomme hirssiä. Hirssin pitäisi ainakin vahvistaa mahalaukkua ja auttaa elimistöä pääsemään eroon limasta. Tästäkin asiasta aion vielä etsiä faktatietoa netistä ja kirjoista.

Kaiken viimeaikaisen rauhattoman sähläilyni keskellä olen välillä huomannut olevani todella vihainen. En edes oikein osaa sanoa miksi ja mille olen vihainen. Jostain syystä vain esim. isäni jotkut tekemiset, sanomiset sekä myös tekemättä jättämiset aiheuttavat minussa vihaa. Vasta nyt ihan viime aikoina olen alkanut tajuamaan, että tunnen vihaa. Aiemmin se tunne oli jotenkin epämääräinen enkä oikein osannut sanoa mistä se johtui ja mitä se oli. Jo kesällä tai varmaan jo viime talvena huomasin joskus, että isäni ja joskus myös muiden - jopa tytärtemme - sanomiset ovat saaneet aikaan sen, että minun täytyy ensin sanoa aina vastaan joka asiaan. Tuli ihan mieleen, että olen kuin uhmaikäinen 3-vuotias. Tästä pääsenkin taas lempiaiheeseeni eli MVT:hen (Moderniin VyöhykeTerapiaan). Lasken aina asiakkaideni EKI:n eli elinkaari-iän, koska kehon tunnemuistiin jää monia asioita elämänvarrelta ja varsinkin 18 ensimmäisen elinvuoden ajalta. Mikä sitten on oma EKIni nyt? No, "täytin" juuri lokakuussa 4v eli olen siis ollut viimeisen vuoden suunnilleen uhmaikäinen 3-vuotias.. Miten tämä kaikki nyt sitten liittyy vihantunteisiini? MVT:ssä ja PVT:ssä (Psykologinen VyöhykeTerapia) puhutaan perustunteista, joita ovat pelko, viha, syyllisyys ja häpeä. Jos näitä tunteita ei halua kohdata ja prosessoida, aiheutuu siitä ns. antitunteita; pelon kieltäjästä voi tulla arka tai uhkarohkea, vihansa kieltäjästä kiltti tai katkera (olen muuten aina ollut vanhempieni silmissä "kiltti kympin tyttö"), syyllisyyden kieltäjästä syyllistyjä tai syyttäjä ja häpeän kieltäjästä enkeli tai häpeämätön. Miksi tämä viha on sitten noussut pinnalle juuri nyt? Varmaan osittain siksi, että MVT-opintojeni loppuvaiheen aikana olen tavallaan joutunut työstämään omia tunteitani. Mutta suuri syy on kuitenkin se, että olen nyt siis täyttänyt juuri 4v. Ensimmäiset muistot n. 3-4 vuoden iästä ovat lähinnä äitini uhkailuja, että kun isä tulee kotiin, hän antaa tukkapöllyn, kun olin ollut tuhma. Minulla on myös joitakin epämääräisiä muistoja siitä, kun isä todella kotiin tultuaan tukisti.. Tästä tuli mieleeni viimesyksyinen MVT-kurssi. Aiemmilla kursseilla olin aina itkenyt jonkun läheiseni kuolemaa (kurssit laittavat yleensä tunteet liikkeelle hyvinkin vahvasti), mutta vuosi sitten itkinkin sitä tunnetta, kun minua tukistettiin. Vasta kurssin jälkeen musitin, että EKIni oli juuri vaihtunut kolmeen. Sen jälkeen minulle on tullut joitakin epämääräisiä "muistoja" siitä, kun olin n. 3-vuotias. Kaikkein päällimmäisenä kummittelee aina se, miten isä tukisti ja myös se, miten koskaan ei saanut itkeä, vaikka olisi ollut miten paha olo tahansa.

Nyt minusta tuntuu, että tämä kirjoitus meinaa alkaa olemaan myös rauhatonta sähläilyä. Tänään aion kerrankin käydä nukkumaan ajoissa, että saan jatkossa mm. päivitettyä tätä blogia useammin. Monta kertaa olen päättänyt, että tänään kirjoitan, mutta mitään en kuitenkaan ole saanut aikaiseksi. Mutta nyt siihen tulee muutos!

Rasvahapot - mitä ne oikein ovat ja mitä tekemistä niillä on ihmisen hyvinvoinnin kanssa? Entä mistä niitä sitten saa?

Jatkan rasvateemaa ihan ensin sillä, että käyn läpi lyhyesti millaisia rasvahappoja on olemassa, mitä ne oikein ovat ja mistä niitä elimistöönsä saa. Lisäksi pohdin sitä, mitkä niistä ovat ihmiselle tarpeellisia ja mitkä jopa välttämättömiä ja onko joistakin rasvahapoista ihmiselle haittaa.

Ravinnon sisältämät rasvat ovat triglyseridejä eli ne muodostuvat glyserolista ja siihen liittyneistä kolmesta rasvahaposta. Myös jotkut elimistön solut, kuten esim. maksasolut, pystyvät valmistamaan joitakin triglyseridejä. Rasvahapot voivat olla tyydyttyneitä, kerta- eli monotyydyttymättömiä tai monityydyttymättömiä. Lisäksi on olemassa transrasvahappoja. Aina kuulee puhuttavan, että niitä muodostuu kasvirasvoista (eli kerta- ja monityydyttymättömistä rasvahapoista) kuumentamisen ja margariinin valmistamisen (= öljyjen kovettamisen) yhteydessä. Näiden lisäksi transrasvahappoja muodostuu myös märehtijöiden pötsissä ja siksi maito ja voi sisältävät aina myös pieniä määriä transrasvahappoja.

Rasvahapot muodostuvat eripituisista hiiliatomiketjuista. Tyydyttyneessä rasvahapossa hiiliatomien välillä ei ole kaksoissidoksia. Kertatyydyttymättömässä rasvahapossa on yksi kaksoissidos ja monityydyttymättömissä rasvahapoissa useita kaksoissidoksia.

Tyydyttynyttä eli kovaa rasvaa sisältävät mm. kookosrasva, palmuydinöljy, kookoshiutaleet, palmuöljy ja voi.

Rypsiöljyn ja oliiviöljyn paremmuudesta on väitelty pitkään. Välillä kuulemma tutkimukset ovat selvästi osoittaneet oliiviöljyn sisältävän ihmisen terveydelle parempia rasvahappoja kuin rypsiöljyn ja välillä taas toisinpäin. Itselläni on ollut noin viimeisen vuoden aikana asiasta se käsitys, että rypsiöljyn sisältämät rasvahapot ovat ihmiselle tärkeitä (ja parempia kuin oliiviöljyn), mutta että ne tuhoutuvat heti, jos rypsiöljyä vähänkään kuumennetaan. Mielenkiintoista tietoa rypsiöljystä löytyy kuitenkin mm. Antti Heikkilän blogista: MIKSI EN KÄYTÄ RYPSIÖLJYÄ

Lisää tietoa transrasvahapoista löytyy mm. Tohtori Tolosen sivuilta: Transrasvahapot

Tämän kirjoitukseni lähteinä on käytetty seuraavia sivuja:

 Aro, A. Ravinnon rasvat - laatu määrää tärkeämpi, Lääkärikirja Duodecim 6.4.2011
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_osio=&p_artikkeli=dlk01074&p_haku=
Viitattu: 16.07.2012
 
Fineli - elintarvikkeiden koostumustietopankki
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
Viitattu: 16.07.2012

 Mustajoki, P. Veren triglyseridit (rasvat), Lääkärikirja Duodecim 19.6.2012
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00820
Viitattu: 16.07.2012

Tohtori Tolonen, Transrasvahapot
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=141
Viitattu: 16.07.2012

Rasvasta...

Yksi ravitsemusasioihin liittyvä mielessä lähes jatkuvasti pyörivä asia on rasva. Mikä se onkaan sitä hyvää rasvaa ja ihmiselle välttämätöntä ja mikä taas pahaa rasvaa.

Joskus kun yritin tutkia asiaa erilaisten tutkimusten ja julkaisujen avulla, tuntui siltä, että mielipiteitä asiasta on niin paljon kuin on niiden julkaisijoitakin. Jonkun mielestä voita ei saa käyttää yhtään, pienikin määrä tukkii heti suonet ja aiheuttaa sydänkohtauksen. Joku taas on käyttänyt reilusti voita koko elämänsä ajan ja voi todella hyvin. Jonkun mielestä pitää käyttää vain kasviöljyjä ja joku toinen taas on sitä mieltä, että niitä ei missään nimessä pidä käyttää - ainakaan paistamiseen.

Nyt en enää edes muista kaikkia lähteitä, joista olen oman tämänhetkisen "rasvakäyttäytymiseni" perustan kerännyt. Itse kuitenkin käytän tällä hetkellä paistamiseen lähinnä voita, koska se ilmeisesti kestää kuumentamista varsin hyvin. Kasviöljyjen ongelma on se, että kuumennettaessa niiden rakenne muuttuu ja muodostuu ns. transrasvahappoja, jotka ymmärtääkseni ovat ihmiselle hyvinkin vahingollisia. Kaikkein herkin kuumentamisen vaikutuksille on rypsiöljy. Oliiviöljy kestää kuumentamista vähän paremmin. Ilmeisesti kookosrasva kestää kuumentamista kaikkein parhaiten ja siksi meillä käytetään esim. popcornien teossa kookosrasvaa.

Mitä sitten pitäisi käyttää leivän päällä. Margariineistakin on liikkeellä jos sun vaikka minkälaisia mielipiteitä. Meillä ei nykyään enää käytetä pelkkää margariinia lainkaan. Eniten käytössä on ollut luomulaatuinen margariinin ja voin seos. Meidän tytöt (varsinkin vanhempi) ovat allergisia lehmänmaidolle, mutta luomulaatuiset maitotuotteet, kuten luomuvoi, luomujuustot, luomujugurtit yms. tuntuvat sopivan jopa meidän allergisemmalle tytölle. Margariinin ja voin seokseen päädyttiin lähinnä siksi, että ei tulisi niin suurta lehmänmaitoaltistusta kerralla, kun varsinkaan aluksi (n. 1,5 v sitten keväällä) ei ollut varmuutta luomulaatuisten lehmänmaitotuotteiden sopivuudestakaan tyttärellemme. Vähän tuon margariinin käyttö tuossa seoksessakin ärsyttää (tai millä sanalla sitä oikein kuvaisi), mutta niin tässä kuin monessa muussakin asiassa olen yrittänyt ajatella niin, että joskus kultainen keskitie voi olla ihan hyvä ratkaisu.

Mielessä on ollut pitkään, että pitäisi taas tutkia tuota rasva-asiaakin (ja montaa muutakin asiaa) etsimällä tietoa eri lähteistä ja keräämällä vaikka jonkinlainen lähdeluettelo tänne blogiin. Tähän kirjoitukseen sitä listaa ei vielä valitettavasti tule, mutta ehkäpä se vielä tässä joku päivä tänne ilmestyy :-)

Ravinto - ihmisen koko hyvinvoinnin perusta

Ehkä nyt olisi jo korkea aika alkaa kirjoittaa myös ravitsemusasioista, koska vaikuttaahan ihmisen nauttima ruoka ja juoma hyvin moneen asiaan ihmisen hyvinvoinnissa. Varmasti jokainen tietää, miten kiukkuiseksi ja väsyneeksi voi tulla, jos syöminen jää usein väliin tai syö hyvin yksipuolisesti. Eivätkä esim. valkoinen leipä, pulla, karkit, limsa yms. ainakaan piristä ihmistä loppujen lopuksi, vaikka niistä voikin tulla hetkellinen "hurmio".

Ensimmäiseksi ajattelin ottaa käsittelyyn vitamiinit ja kivennäisaineet yms. ravintolisät, joita myydään luontaistuotekaupoissa. Niitä löytyy nykyään jos vaikka minkälaisia ja vaikka mihin vaivaan tarkoitettuja. Liekö kaikki edes oikeita vaivoja vai onko niistä vaan ns. tehty vaivoja mainosten ja median avulla, jotta niitä valmistavat firmat saisivat lisää myyntiä...

Joskus aikanaan kuuluin itsekin niihin, joilta löytyi jos vaikka minkä sortin purkkeja kaapeista. Oli vaikka miten monta vitamiinia ja kivenäisainetta sekä erillisinä että varmuuden vuoksi vielä monivitamiinivalmisteenakin. Ja löytyipä siihen lisäksi vielä sitten antioksidantteja yms. VÄLTTÄMÄTTÖMIÄ aineita, joita ilman ihminen ei voi tulla toimeen...

Ovatko nämä kaikki pillerit, kapselit ja litkut sitten loppujen lopuksi niin välttämättömiä? Uskon itse siihen, että jos ihminen syö monipuolisesti, ei lisäravinteita välttämättä tarvitse käyttää ollenkaan (joitakin poikkeuksia voi olla, kuten D-vitamiini täällä Suomen leveysasteilla). Jos syöminen syystä tai toisesta on pitempään häiriintynyt eli hyvin yksipuolista tai se jopa unohtuu välillä tai ei vaan ole aikaa syödä, voi lisäravinteista olla apua vähäksi aikaa, mutta ei niillä voi ruokailua korvata.

Me ihmiset olemme yksilöitä ja mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi jollekin toiselle. Joku voi tuntea olonsa hyvinkin virkeäksi ja reippaaksi, vaikka söisikin vähän mitä sattuu ja milloin sattuu. Joku taas voi olla kiukkuinen ja väsynyt heti, kun yksikin ateria jää väliin. Varmasti jokaisella on jonkinlainen käsitys siitä, kumpaan ryhmään (tai kumpaa lähemmäksi) kuuluu. Tai ainakin sen tietävät perheenjäsenet ja muut läheiset henkilöt...

Kaiken kaikkiaan tämä aihe on hyvin laaja. Vaikka ihminen söisi miten monipuolisesti ja säännöllisesti tahansa, on mahdollista, että jokin ravintoaine ei kuitenkaan imeydykään kuten pitäisi. Näissäkin tapauksissa ravintoainelisän käyttäminen voi olla tarpeen. Mutta jos elimistössä on jonkin ravintoaineen imeytymishäiriö, niin imeytyykö kyseinen ravintoaine sittenkään, vaikka sitä ottaisikin purkista. Kukapa sen tietää varmasti.  On myös ravintoaineita, jotka tarvitsevat imeytyäkseen muita ravintoaineita. Oman käsitykseni mukaan ravinnossa nämä muut tarvittavat aineet tulevat yleensä mukana ns. samassa paketissa. Purkkiravinteissakin on sekoituksia, mutta ne eivät silti ole sama asia kuin luonnollisessa muodossa oleva ruoka.

Jos jotkut tutkijat jossakin toteavat, että jollakin yksittäisellä ravintoaineella näyttäisi olevan vaikkapa syöpää estävä vaikutus, alkavat erilaisia ravintoainelisiä valmistavat firmat heti valmistaa tuotteita, joissa on tuota kyseistä ravintoainetta. Sitten tuotteita markkinoidaan ko. tutkimukseen/tutkimuksiin vedoten. Kuten jo aiemmin totesin (ja tulen varmasti toteamaan vielä moneen kertaan), ihmiset ovat kutenkin yksilöitä ja vieläpä hyvin monimutkaisia sellaisia. On hyvin vaarallista tehdä johtopäätöksiä jonkun yksittäisen ravintoaineen vaikutuksista jonkun yksittäisen tutkimuksen tai edes muutamankaan tutkimuksen perusteella. Esim. jos tutkimuksessa ravintoaine on saatu nauttimalla jotakin ko. ravintoainetta sisältävää ruoka-ainetta, ei ole sama asia eristää kyseinen aine pilleriksi. Ja vaikka tutkimus olisi tehty eristämällä kyseinen aine ja antamalla sitä koehenkilöille, voivat koehenkilöt olla muuten nauttineet hyvinkin erilaisia ruoka-aineita ja kuka pystyy sanomaan tarkasti, mikä on näiden koehenkilöiden nauttimien ruokien yhteisvaikutus tämän tutkittavan aineen kanssa?

Ihmisen suoliston, maksan ja munuaisten kunto vaikuttaa hyvin paljon siihen, miten ihminen voi. Ja näiden kuntoon taas vaikuttaa mm. se, miten paljon ylimääräisiä aineita ihminen työntää sisäänsä. Yleensä erilaiset vitamiini- yms. pillerit ja kapselit sisältävät aina myös sellaisia aineita, jotka on lisätty niihin pitämään pillereitä koossa tai lisäämään niiden säilyvyyttä tms. Nykyään ihminen saa tällaisia ei-välttämättömiä aineita myös "luonnollisen" ruoan mukana. Mitä enemmän ylimääräisiä aineita ihminen elimistöönsä saa, sen kovemmalle joutuvat esim. maksa ja munuaiset, jotka joutuvat nämä aineet elimistöstä pois puhdistamaan. Suolisto on osa ruoansulatuskanavaa, joka kuuluu tavallaan elimistön ulkopuolelle. Ruoka on elimistön sisäpuolella vasta sitten, kun se on imeytynyt suolen seinämän läpi elimistöön. Silti ei ole yhdentekevää, mitä kaikkea ihminen suuhunsa pistää. Suoliston seinämä läpäisee myös aineita, jotka eivät ole ihmiselle välttämättömiä. Ja imeytyessään tai jo pelkästään ruoansulatuskanavassa kulkiessaan nämä aineet voivat vahingoittaa ruoansulatuskanavaa ja aiheuttaa sen, ettei se enää sen jälkeen toimi kunnolla. Suoliston hyvä kunto on oleellinen asia ihmisen immuunipuolustuksessa ja jos suoliston toiminta on syystä tai toisesta heikentynyt, voi siitä aikaa myöten seurata vaikka minkälaisia sairauksia. Tässäkin on varmasti yksilöllisiä eroja. Enkä missään nimessä tarkoita sitä, että jos käyttää yhden purkin lisäravinteita, saa seuraavalla viikolla syövän. Se, mitkä aineet suoliston toimintaa mahdollisesti heikentävät ja miten se tapahtuu, on kokonaan oman blogikirjoituksen asia. Kyse on siinäkin kokonaisuudesta; millaisia lisäravinteita ihminen käyttää, miten pitkään hän niitä käyttää ja mitä muita ylimääräisiä aineita hän saa samalla muuta kautta (esim. nikotiini, alkoholi, synteettiset väriaineet, yms.). Ja jälleen kerran - ihminen on yksilö ja nämäkin aineet voivat aiheuttaa tai olla aiheuttamatta erilaisia asioita eri ihmisten sisällä.

Tietokone - nykyihmisen hyvinvoinnin perusta?

Sattuipa tässä viime viikolla, että tietokoneemme kovalevy sanoi sopimuksensa irti... Ja tämä oli jo toinen kerta... Ja olinko sitten oppinut edellisestä kerrasta mitään? - No en ! Tai no, nyt ei sentään koneella ollut C-levylle tallenettuna monien kuukausien aikana otettuja kuvia ja viedeoita yms. tärkeitä juttuja, mutta jotain kuitenkin...

Millaista sitten on ihmisen elämä, kun tietokone hajoaa. Ensin käyt kirjaston koneella netissä etsimässä sähköpostista sinne tulevien laskujen tiedot. Sitten jonottamaan pankkiin että saat vietyä rahaa tilille, että laskut pystyy maksamaan. Sitten vielä jonotus pankin verkkopankkiin, joka ei edes toimi kunnolla. Ja sittenpä muistuikin mieleen, että facebookissa oli keskeneräisiä kirpputorikauppoja menossa. Mitenkäs näihin henkilöihin saa yhteyden... Takaisin vaan kirjaston koneelle...

Kun itselle sattuu jotain tällaista, tulee väkisinkin mieleen, että mitä tapahtuu sitten, jos koko tietoverkkosysteemi joskus kaatuu jostakin syystä... Nykyään kaikki toimii sähköisesti, jopa kirjat ja lehdet pitäisi lukea tietokoneen näytöltä. Ja tuntuu, että on melkoinen joukko ihmisiä, joilla suurin osa työajan ulkopuolisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä tapahtuu facebookissa. Miten nämä ihmiset pärjäävät, jos facebook syystä tai toisesta lakkaisikin olemasta.

Nyt iski taas pitkästä aikaa tarve kirjoittaa, vaikka enpä edes tiedä lukeeko tätä blogiani enää kukaan... Sain tuossa muutama päivä sitten tietää, että saan olla tämän torstai-iltapäivän omineni ja kuten tavallista, tein heti mielettömän pitkän listan asioista, jotka minun pitää saada tehtyä sillä aikaa. No, enpä taas saanut tehtyä varmaan puoliakaan niistä listan asioista, mutta toisaalta lista ei ollut edes realistinen. Ei niitä kaikkia asioita olisi mitenkään voinut saada tehtyä muutamassa tunnissa, kun niissä oli mm. toimitettavia asioita parin kilometrin päässä ja kulkupelinä minulla olivat tänään vain omat jalat..

Äsken päätin antaa itselleni anteeksi sen, että en saanut tehtyä kaikkia niitä asioita, jotka "piti" tehdä. Sen sijaan päätin olla iloinen siitä, että sain tehtyä ne muutamat asiat. Tätä kirjoittaessani tajusin, että "toimitin" siinä sivussa vielä yhden asian, jota en edes ollut listannut. Olen jo pitkään miettinyt, että käyn nykyään joka paikassa aina autolla eikä minun tule enää juuri koskaan käytyä lenkillä. Nyt kävin toimittamassa asioita kävellen reilun 2 kilometrin päässä ja siinähän sitä tuli lenkkeiltyäkin samalla. Mieheni tosin tuli töistä, kun olin kotimatkalla ja poimi minut kyytiin noin puolivälistä, mutta kyllä silti tuli käveltyä varmaan ainakin n. 3 km.

Taisin jo aiemmin kirjoittaa siitä, miten sitä aina tulee vaadittua itseltä liikaa. Kun opiskelin ravitsemustiedettä avoimessa yliopistossa, meillä oli puhetta siitä, miten henkilöä, joka ei ole juurikaan liikkunut ja jonka ravitsemuskaan ei välttämättä ole ihan kohdallaan, tulisi opastaa pieniin muutoksiin kerrallaan. Itselläni on tapana roikottaa asioita tekemättöminä ja sitten ottaa tavoitteeksi tehdä kaikki, kun tytöt ovat poissa kotoa. Yleensä siitä seuraa se, että kun h-hetki tulee, ajattelen jo valmiiksi, että mitään ei tule kuitenkaan tehtyä ja niin siinä sitten myös käy. Tähän voisi soveltaa tuota ravitsemusopintojen ohjetta niin, että ottaakin tavoitteeksi vain pari asiaa, jotka on reilusti realistista toteuttaa käytettävissä olevassa ajassa. Kun sitä sitten huomaa saavuttaneensa tavoitteensa, niin sen tunteen tuoman energian voimalla saattaa tulla tehtyä vaikka vielä "ylimääräinenkin" asia :-)

Pari vuotta sitten, kun vielä asuimme rivitalossa ja omakotitalomme oli rakenteilla, ajattelin aina, että sitten uudessa kodissa laitan kaikki kaapit ja hyllyt järjestykseen ja mikään tavara ei koskaan ole hukassa yms. No, vahasta kodista tuli tuotua kaikenlaista tavaraa mukana uuteen kotiin ja tuolla ne ovat vieläkin kaappien ja laatikoiden täytteenä. Kaikki tuli vaan työnnettyä äkkiä pois näkyvistä. Siivousurakka tuppaa aina kaatumaan siihen, että kaiken pitäisi olla selvää yhdessä päivässä tai illassa ja niinpä sitä ei tule tehtyä mitään asioiden hyväksi. Tähänkin kannattaisi varmasti soveltaa sitä ravitsemusopintojen ohjetta - ottaisi tavoitteeksi vaikka siivota yhden hyllyn yhdestä kaapista tämän viikon loppuun mennessä ja seuraavan hyllyn ensi viikolla. Näin asioille sentään tapahtuisi jotakin eivätkä vanhat tavarat, lehdet, paperit yms. lojuisi kaapeissa kuukaudesta toiseen - jopa vuodesta toiseen... Eli tässäpä hyvä neuvo toisille - älkää asettako tavoitteita liian suuriksi. Älkää siis tehkö niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon :-) Miten tämän sitten vielä saisi menemään perille itselle. Ehkä jonkun toisen pitää sanoa se minulle :-)

Syyllisyyden kirous - Mistä se oikein tulee?

Olen pitkään suunnitellut tekeväni tänne blogiin jonkinlaiset osiot ruoalle, liikunnalle yms. asioille ja ruoalle sitten vielä alaosiot esim. rasvoille yms. Mutta minä olenkin mestari suunnittelemaan ja listaamaan asioita, mutta se toteutus - no se jää kyllä puolitiehen tai yleensä en pääse edes sinne :-)

Tänään muokkasin toista blogiani kokemuksistamme steinerpäiväkodeista. Yhtäkkiä tuli vaan tarve kirjoittaa sinne jotakin ja teksti vaan tuli sen kummempia suunnittelematta. Näin pitäisi varmaan tätäkin blogia kirjoittaa - ilman sen suurempia suunnitelmia. Mielessäni kuitenkin vilisee koko ajan sellaisia asioita, jotka tavalla tai toisella vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin. Ei tekstin todellakaan tarvitse olla täydellistä. Asioita voi lisätä jälkikäteenkin. Mutta kun minun pitäisi aina onnistua täydellisesti kaikessa. Jo ylioppilaskirjoitusten arvosanoja suunnittelin korottavani monta vuotta (yleisarvosana M), mutta suunnittelun asteellehan sekin jäi. DI-tutkinnon valmistumista jarrutti mm. se, että monen kurssin arvosanat olivat liian huonoja, ja niitä olisi pitänyt korottaa. No, korottamattahan ne sitten jäivät.

Miten tämä kaikki sitten liittyy syyllisyyteen ja hyvinvointiin? Olin viikonloppuna MVT:n (Modernin VyöhykeTerapian) diplomikurssilla ja siellä kävin taas läpi mm. omaa syyllisyyttäni/syyllistymistäni asioihin. Muistan lapsuudestani mm. sen kuinka äiti ei saanut minua ja veljeäni tottelemaan ja sanoi meille usein, että isä antaa teille selkään, kun tulee kotiin. Selkäsaunoja en muista saaneeni, mutta tukistamisesta minulla on muistikuvia. Muistan myös sen, että myöhemmin kouluaikana hyvät kouluarvosanat palkittiin rahalla. Jos arvosanat eivät olleet riittävän hyviä, tuli aina toruja (isältä). Muistan tunteneeni olon todella syylliseksi, kun joku koe ei mennytkään niin hyvin, että siitä olisi saanut rahapalkinnon.

Yksi asia, jonka muistan lapsuudestani, on se, että itkeminen oli kielletty. Tai ei varmaan ainakaan täysin kiellettyä silloin, kun isä ei ollut kotona, mutta isän nähden ei voinut itkeä. Tänä talvena tyttäremme itki jotakin sylissäni ja oli kauhean pahoillaan myös siitä, että häntä itketti. Sanoin, että silloin pitää itkeä, kun itkettää. Ja mitä tyttäremme siihen vastasi: "Isi ja pappa aina sanoo, että ei saa itkeä". Silloin tajusin, että tämä pappa eli oma isäni oli toiminut samoin jo minua ja veljeäni kohtaan. Minulle nousi mieleen joitakin epämääräisiä muistikuvia siitä, miten joku asia itketti ja kun itku ei vaan pysynyt sisällä, oli isäni jopa vihainen siitä.

Antti Pietiäinen kirjoittaa kirjassaan Tunne, antitunne, perimä - Johdatus tunteiden dynamiikkaan (Karprint Ky 3. painos 2004), että ihmisen aitoja perustunteita ovat pelko, viha, syyllisyys ja häpeä ja aitoja syvempiä tunteita anteeksianto, rakkaus ja totuus. Jos aidot perustunteet kielletään ja patoutetaan jonnekin kehon sisälle, johtaa se antitunteisiin ja sen myötä antitunnereaktioihin, joita ovat paniikki, masennus, huolehtiminen, paljastuminen, ahdistus, pettymys, suru, stressi ja uupuminen.Toisin sanoen käsittelemättömät tunteet jäävät kehoon ja aiheuttavat ihmiselle mitä moninaisimpia oireita. Voi vaan kuvitella, mitä esim. jatkuva ahdistus, stressi ja paniikki aiheuttaa ihmisen elimistölle. Kohtaamalla omat elämänkaaren eri tapahtumiin liittyvät tunteensa ja prosessoimalla ne läpi, voi päästä kokemaan aitoja syvempiä tunteita.

Minun on turha kirjoittaa tähän Pietiäisen kirjaa uudelleen. Siksi kirjoitin asian tähän vain hyvin tiivistetysti. Jos kiinnostuit asiasta, suosittelen lainaamaan Pietiäisen kirjan kirjastosta. Lyhyesti voin kuitenkin todeta, että itsensä syylliseksi tunteminen ja riittämättömyyden tunne voivat olla peräisin vaikka vain yhdestäkin lapsuuden tapahtumasta, jossa lapsi ei ole tuntenut olevansa riittävän hyvä vanhempiensa edessä. Jokaisen omiin tunteisiin vaikuttaa kuitenkin myös perimä. Eli ihminen voi kantaa kehomuistissaan asioita useidenkin sukupolvien takaa. Kyllähän tämä asia on ymmärrettävissä esim. tuon aiemmin kirjoittamani esimerkin kautta. Todennäköisesti isäni on saanut jo omassa perimässään (tai oman kasvatuksensa kautta) sellaisen mallin, että tunteita ei saa näyttää ja niistä ei saa puhua.

Jo pelkkä syyllisyys ja itsensä syylliseksi kokeminen on niin laaja asia, että siitä voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen romaanin. Sitä, en nyt kuitenkaan aio tehdä, mutta saattaapi hyvinkin olla, että palaan asiaan vielä jossakin myöhemmässä kirjoituksessani.

Alun perin minun oli tarkoitus kirjoittaa tänään johdantoa ruoan rasvoihin ja niiden vaikutukseen ihmiselimistön toiminnassa. No, ehkä sekin teksti tänne blogiini vielä jossain vaiheessa ilmestyy, sitten kun en liikaa suunnittele sitä kirjoittavani :-)

Väsymys ja saamattomuus - miten niistä pääsisi eroon???

Jaaha, josko sitä nyt sitten oikeasti aloittaisi kirjoittamisen säännöllisemmin. Niinhän sitä sanotaan, että kolmas kerta toden sanoo... No, viime kuukausien olotilani ja aikaansaannosteni perusteella rohkenen heti itse epäillä, että tämä on taas sellainen hetkellinen "innostus" ja heti viimeistään huomenna iskee taas väsy enkä jaksa edes ajatella kirjoittavani tänne yhtään mitään. Olo on viime kuukausina ollut kerta kaikkiaan väsynyt. Tiskit tuppaavat jäämään tiskaamatta, pyykit pesemättä, ruokaakaan en jaksaisi tehdä enkä kaupassa käydä. Kaikki laskut, kuitit yms. tärkeät paperit ovat hujan hajan ties missä ja hoitohuone taas ihan sekaisin kaikesta ehkä vielä joskus kirpparille päätyvästä tavarasta sekä kuiteista, papereista, vanhoista lehdistä yms. Tyttöjen ollessa tarhassa ja koulussa jumiudun yleensä tänne koneelle enkä edes saa aikaiseksi sen vertaa, että söisin edes yhden kerran aamupäivän aikana kunnolla. Iltaisin nukahdan sohvalle ja herään siitä joskus aamuyöllä ja kömmin sänkyyn. Sitten alkaakin jo odotus, milloin se herätyskello pirahtaa...

Olen mielessäni selittänyt väsymykseni ja saamattomuuteni sillä, että olen masentunut. Onhan noita menetyksiä ollut tässä elämänaikana jo ihan liikaa - nuoriakin ihmisiä on kuollut yllättäviin sairauksiin ja lisäksi vielä ne liikenneonnettomuudet...

Tänään lueskelin netistä kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita ja kuinka ollakaan - minulta löytyivät lähes kaikki listan oireet! Kyllä olen tavallaan ollut tietoinen siitä, että minulla voi kilpirauhasen vajaatoimintaa olla, mutta jotenkin en ole ottanut asiaa vakavasti, koska joitakin vuosia sitten eräs terapeutti totesi minulla olevan liikatoimintaa ja silloiset oireet saatiin todella hyvin kuriin hänen hoidoillaan ja ohjeillaan. Lääkitystä en  kilpirauhasen liikatoimintaan missään vaiheessa käyttänyt. Nyt kuitenkin viime kuukausina olen alkanut itse kiinnittää enemmän huomiota esim. muistihäiriöihin, jotka alkavat jo olla ihan jokapäiväisiä ja häiritsevät jo oikeasti elämää. Lisäksi eilen kiinnitin huomiota siihen, että jo ennestäänkin eivät niin vahvat sormien kynteni ovat alkaneet nyt lohkeilla ja haurastua vielä entistäkin enemmän.

On tilani sitten masennusta tai kilpirauhasen vajaatoimintaa tai molempia tai mitä tahansa, niin ravintohan siihen tietysti vaikuttaa todella paljon. Nyt vaan viime aikoina nettiä, uutisia yms. seuratessa on tullut sellainen olo, että mitä sitä nykyään sitten oikeasti voi ja uskaltaa syödä? Kananmunassa on liikaa kolesterolia (vai onko sittenkään..), kaloissa on ympäristömyrkkyjä, viljojen gluteeni aiheuttaa vaikka mitä oireita suurelle osalle pohjoismaalaisia, maito on liian käsiteltyä, raakaravintoa ei olekaan hyvä syödä ainakaan paljoa, ja ja ja ... tuntuu, että listaa voisi jatkaa vaikka miten pitkälle...

Lääkäri Antti Heikkilä on puhunut paljon viljojen vaarallisuudesta ja sopimattomuudesta suomalaisille. Jossakin ohjelmassa (olisikohan ollut Studio55) hän mainitsi, että hyvin monet lapset kärsivät atooppisesta ihosta. Sitten kehittyy astmaoireita ja myöhemmin aikuisena niveloireita. Ja loppujen lopuksi tulevat sitten neurologiset oireet. No, kuulostaa kyllä ihan tutulta, kun miettii mitä olen itse tässä jo käynyt läpi. Ja samaa ketjua on alkanut käymään läpi jo nyt 7-vuotias tyttäremme...

Olen tämän lopputalven/alkukevään aikana miettinyt ja suunnitellut kovasti jättäväni ruokavaliostamme kotimaiset viljat joksikin aikaa pois. Mutta ongelma on siinä, että olen jo opettanut tyttäremmekin syömään leipää ja pastaa ja leipä kuuluu myös steinertarhan ja steinerkoulun ruokapöytään joka ikinen päivä. Myös makaronia käytetään koulussa sekä tarhassa. Vai ovatko nämä oikeasti ongelmia vai vain tekosyitä, kun ei ole voimia muuttaa mitään ns. "tutusta ja turvallisesta". Olen miettinyt, että voisihan sitä jättää leivän ja makaronin vähemmalle ja syödä niitä jatkossa harvemmin. Kun sitten Antti Heikkilä haastattelussa (Studio55) sanoi, että vähentäminen ei poista oireita, täytyy jättää kaikki viljat ihan kokonaan pois, alkoi muutos tuntua niin suurelta urakalta, että eihän sitä kuitenkaan pysty aloittamaan - ei kannata edes yrittää...

Ja nytpä sitten taas tulee mieleeni se, että voisi sitä vaikka joskus noudattaa opinnoissa opittuja juttuja omassa elämässäkin.. Ravitsemustieteen perusteissa kävimme aikanaan keskustelua siitä, miten saada ylipainoinen ihminen tekemään muutoksia elämäntavoissaan. Peruspointti on tietenkin se, että jos yritetään tehdä liian suuri elämänmuutos kerralla, ei homma todennäköisesti onnistu. Pitää tehdä pieniä muutoksia kerrallaan ja edetä niiden kautta siihen suurempaan muutokseen. Viehän se aikaa saada tuloksia jättämällä viljoja vain vähän kerrallaan vähemmäksi, kun leipääkin on tullut jauhettua jokunen kilo elämän aikana. Mutta olisikohan pitkä tie kuitenkin parempi kuin se, että jaksaa olla täysin ilman viljoja 2 päivää ja sen jälkeen on saatava entistä enemmän leipää mahaan ja kyllä on sitten ihanan turvonnut ja raukea olo :-)

Mutta mistä saisi sen voiman sen pitkän tien aloittamiseen...