Väsymys ja saamattomuus - miten niistä pääsisi eroon???

Jaaha, josko sitä nyt sitten oikeasti aloittaisi kirjoittamisen säännöllisemmin. Niinhän sitä sanotaan, että kolmas kerta toden sanoo... No, viime kuukausien olotilani ja aikaansaannosteni perusteella rohkenen heti itse epäillä, että tämä on taas sellainen hetkellinen "innostus" ja heti viimeistään huomenna iskee taas väsy enkä jaksa edes ajatella kirjoittavani tänne yhtään mitään. Olo on viime kuukausina ollut kerta kaikkiaan väsynyt. Tiskit tuppaavat jäämään tiskaamatta, pyykit pesemättä, ruokaakaan en jaksaisi tehdä enkä kaupassa käydä. Kaikki laskut, kuitit yms. tärkeät paperit ovat hujan hajan ties missä ja hoitohuone taas ihan sekaisin kaikesta ehkä vielä joskus kirpparille päätyvästä tavarasta sekä kuiteista, papereista, vanhoista lehdistä yms. Tyttöjen ollessa tarhassa ja koulussa jumiudun yleensä tänne koneelle enkä edes saa aikaiseksi sen vertaa, että söisin edes yhden kerran aamupäivän aikana kunnolla. Iltaisin nukahdan sohvalle ja herään siitä joskus aamuyöllä ja kömmin sänkyyn. Sitten alkaakin jo odotus, milloin se herätyskello pirahtaa...

Olen mielessäni selittänyt väsymykseni ja saamattomuuteni sillä, että olen masentunut. Onhan noita menetyksiä ollut tässä elämänaikana jo ihan liikaa - nuoriakin ihmisiä on kuollut yllättäviin sairauksiin ja lisäksi vielä ne liikenneonnettomuudet...

Tänään lueskelin netistä kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita ja kuinka ollakaan - minulta löytyivät lähes kaikki listan oireet! Kyllä olen tavallaan ollut tietoinen siitä, että minulla voi kilpirauhasen vajaatoimintaa olla, mutta jotenkin en ole ottanut asiaa vakavasti, koska joitakin vuosia sitten eräs terapeutti totesi minulla olevan liikatoimintaa ja silloiset oireet saatiin todella hyvin kuriin hänen hoidoillaan ja ohjeillaan. Lääkitystä en  kilpirauhasen liikatoimintaan missään vaiheessa käyttänyt. Nyt kuitenkin viime kuukausina olen alkanut itse kiinnittää enemmän huomiota esim. muistihäiriöihin, jotka alkavat jo olla ihan jokapäiväisiä ja häiritsevät jo oikeasti elämää. Lisäksi eilen kiinnitin huomiota siihen, että jo ennestäänkin eivät niin vahvat sormien kynteni ovat alkaneet nyt lohkeilla ja haurastua vielä entistäkin enemmän.

On tilani sitten masennusta tai kilpirauhasen vajaatoimintaa tai molempia tai mitä tahansa, niin ravintohan siihen tietysti vaikuttaa todella paljon. Nyt vaan viime aikoina nettiä, uutisia yms. seuratessa on tullut sellainen olo, että mitä sitä nykyään sitten oikeasti voi ja uskaltaa syödä? Kananmunassa on liikaa kolesterolia (vai onko sittenkään..), kaloissa on ympäristömyrkkyjä, viljojen gluteeni aiheuttaa vaikka mitä oireita suurelle osalle pohjoismaalaisia, maito on liian käsiteltyä, raakaravintoa ei olekaan hyvä syödä ainakaan paljoa, ja ja ja ... tuntuu, että listaa voisi jatkaa vaikka miten pitkälle...

Lääkäri Antti Heikkilä on puhunut paljon viljojen vaarallisuudesta ja sopimattomuudesta suomalaisille. Jossakin ohjelmassa (olisikohan ollut Studio55) hän mainitsi, että hyvin monet lapset kärsivät atooppisesta ihosta. Sitten kehittyy astmaoireita ja myöhemmin aikuisena niveloireita. Ja loppujen lopuksi tulevat sitten neurologiset oireet. No, kuulostaa kyllä ihan tutulta, kun miettii mitä olen itse tässä jo käynyt läpi. Ja samaa ketjua on alkanut käymään läpi jo nyt 7-vuotias tyttäremme...

Olen tämän lopputalven/alkukevään aikana miettinyt ja suunnitellut kovasti jättäväni ruokavaliostamme kotimaiset viljat joksikin aikaa pois. Mutta ongelma on siinä, että olen jo opettanut tyttäremmekin syömään leipää ja pastaa ja leipä kuuluu myös steinertarhan ja steinerkoulun ruokapöytään joka ikinen päivä. Myös makaronia käytetään koulussa sekä tarhassa. Vai ovatko nämä oikeasti ongelmia vai vain tekosyitä, kun ei ole voimia muuttaa mitään ns. "tutusta ja turvallisesta". Olen miettinyt, että voisihan sitä jättää leivän ja makaronin vähemmalle ja syödä niitä jatkossa harvemmin. Kun sitten Antti Heikkilä haastattelussa (Studio55) sanoi, että vähentäminen ei poista oireita, täytyy jättää kaikki viljat ihan kokonaan pois, alkoi muutos tuntua niin suurelta urakalta, että eihän sitä kuitenkaan pysty aloittamaan - ei kannata edes yrittää...

Ja nytpä sitten taas tulee mieleeni se, että voisi sitä vaikka joskus noudattaa opinnoissa opittuja juttuja omassa elämässäkin.. Ravitsemustieteen perusteissa kävimme aikanaan keskustelua siitä, miten saada ylipainoinen ihminen tekemään muutoksia elämäntavoissaan. Peruspointti on tietenkin se, että jos yritetään tehdä liian suuri elämänmuutos kerralla, ei homma todennäköisesti onnistu. Pitää tehdä pieniä muutoksia kerrallaan ja edetä niiden kautta siihen suurempaan muutokseen. Viehän se aikaa saada tuloksia jättämällä viljoja vain vähän kerrallaan vähemmäksi, kun leipääkin on tullut jauhettua jokunen kilo elämän aikana. Mutta olisikohan pitkä tie kuitenkin parempi kuin se, että jaksaa olla täysin ilman viljoja 2 päivää ja sen jälkeen on saatava entistä enemmän leipää mahaan ja kyllä on sitten ihanan turvonnut ja raukea olo :-)

Mutta mistä saisi sen voiman sen pitkän tien aloittamiseen...